Vakkilaisten sukuseura vietti 50-vuotisjuhliaan lauantaina, lokakuun 7. päivänä. Juhlan paikaksi oli valittu Ostrobotnian juhlasali helpon saavutettavuutensa ja tunnetusti hyvän ruokansa perusteella.
Sukumme jäsenistä 81 saapui juhlistamaan puolen vuosisadan mittaista taivalta. Juhlijoiden ikäjakuma oli 10 kuukaudesta aina 93 vuoteen asti. Erityisen ilahduttavaa oli saada tavata Heimo Vakkilaista, sukumme vanhinta.
Sukuseuran sihteeri Kaija Kukkaro oli vaivojaan säästämättä tehnyt valmistelutyöt huolella. Jokainen sai saliin astuessaan nimilapun rintaansa ja kuohuviinilasin käteensä. Istumapaikka löytyi ongelmitta pöytiin asetettujen nimilappujen avulla.
Petri, Matti, Hannah ja Venla Saavalainen huolehtivat sisääntulomusiikista. Alkuun he soittivat sovituksia kansanlauluista ja siirtyivät niistä vähitellen tunnelmaa kohottaviin juhlaviin säveliin.
Itse juhla alkoi lyhyen tervetulotoivotuksen jälkeen komeasti kajahtaneella Karjalaisten laululla.
Juhla-aterian jälkeen 11-vuotias Topias ja 8-vuotias Fanni esittivät setänsä Risto Vakkilaisen säestämänä Evakon laulun. Herkkä esitys nosti kyyneleitä silmiin salin eri puolilla.
Juhlapuheessani käsittelin sekä suvun historiaa Vakkilassa että sukuseuran mennyttä ja nykyistä toimintaa.
Saavalaisten musiikkiesitystä seurasi Eeva-Liisa Vakkilaisen kertomus evakkolapsen omakohtaisista kokemuksista vuosilta 1939-1945.
Kahvia odotellessa Kirsi ja Matias Vakkilainen lauloivat Matti Saavalaisen säestämänä Merikannon laulun ”Oi kiitos sä Luojani armollinen”. Komean salin akustiikka osoitti toimivuutensa ja kantoi kiitoslaulun hienosti salin eri puolille.
Kahvin ja erinomaisen täytekakun äärellä juttu luisti ja ihmiset näyttivät viihtyvän mainiosti. Kahvinjuonnin lomassa Esko Vakkilainen ja Timo Vakkilainen antoivat tietoiskun sukuneuvoston merkittävimmästä nykyisestä hankkeesta, sukukirjan digitalisoinnista.
Onnistunut juhlamme päättyi Maamme-lauluun.
Teksti: Puheenjohtaja Pertti Vakkilainen
