LAURI VAKKILAINEN
Insinööri Lauri (Lasse) Tapani Vakkilainen kuoli 25.5.2021 Salossa 93- vuotiaana.
Lasse oli syntynyt Viipurissa 2.8.1927 Olga s. Kuparinen ja Aleksanteri Vakkilaisen perheen vanhimpana lapsena. Perhe asui 1920-luvulla Viipurin Tammisuolla, josta se myöhemmin muutti Taliin.
Kesäisin lasten mieluinen vierailukohde oli Olga-äidin koti Portinhoikassa. Siellä vietettiin aikaa yhdessä serkkujen kanssa uiden ja kalastaen. Muistot näistä tapahtumista olivat Lasselle hyvin rakkaat.
Evakkomatka talvisotaa pakoon vei perheen ensin Keski-Suomeen Vaajakoskelle. Sieltä siirryttiin keväällä 1940 Helsinkiin. Lasse valmistui insinööriksi Helsingin Teknisestä Opistosta vuonna 1953 ja toimi vuodet 1953-58 Kone Oy:ssä suunnittelijana. Hänen myöhempiä työpaikkojaan olivat Raahe Oy, Salon Sähkö- ja Konetehdas Oy sekä Fiskars Oy:n Salon konepaja, jossa työura eteni tehtaanjohtajaksi. Eläkkeelle Lasse jäi vuonna 1992.
Kun Vakkilaisten sukuseura perustettiin joulukuussa 1967, Lasse oli yksi yhdeksästä perustajajäsenestä. Hän toimi sukuseuran ensimmäisenä sihteerinä ja oli sukuneuvoston aktiivinen jäsen aina 2000-luvun alkupuolelle asti. Vakkilaisten aiempien vaiheiden selvittäminen oli hänelle sydämen asia ja hän teki sukututkimusta jo paljon ennen sukuseuran perustamista. Vuonna 2004 valmistuneeseen sukukirjaan ”Vakkilaisia Viipurin seudulta” Lasse ennätti tehdä arvokasta pohjatyötä usean vuosikymmenen ajan. Kun sukukirja julkaistiin, Lasse kutsuttiin sukuseuran kunniajäseneksi.
Lasse ja käsityönopettaja Sirkka Korppi vihittiin Helsingissä vuonna 1955. He saivat kaksi tytärtä. Perhe asettui vuonna 1960 pysyvästi Saloon.
Antoisan ja vaativan työn ohella Lasse oli läsnä oleva ja turvallinen isä.
Tyttäret muistavat lapsuudestaan hänet myös taitavana tarinankertojana; aiheena oli useimmiten Lassen oman lapsuuden muistelu. Nämä ”poikastarinat” olivat iltasatuina ylivertaisia.
Työn vastapainona Lasse latasi akkujaan metsässä samoilemalla, sienestäen ja marjastaen. Luonto oli hänelle tärkeä voimanlähde. Hän oli laaja-alaisesti kiinnostunut kirjallisuudesta, historiasta ja klassisesta musiikista. Myös käden taidot olivat hänelle tärkeitä ja nikkarointiverstas oli vuosien saatossa aktiivisessa käytössä.
Neljän lapsenlapsen syntymien myötä Sirkalle ja Lasselle alkoi isovanhemmuudentäyteinen elämänvaihe, johon he molemmat paneutuivat täydestä sydämestään. Lasse muistetaan lämpimänä karhumaisena hahmona, joka leikkien myötä tutustutti lastenlapset luonnon ja musiikin saloihin. Lastenlasten aikuistuttua vaari oli edelleen mukana heidän elämässään seuraamassa ja kannustamassa.
Aviopuoliso Sirkka nukkui pois vuonna 2019. Tämän jälkeen Lasse muutti Tammilehdon palvelutaloon. Tämäkin koti oli hänelle tärkeiden kirjojen täyttämä.
Vuonna 2020 Lassesta tuli Iso-Vaari kahden lapsenlapsenlapsen myötä. Pikkuisten alkutaipaleen ja omien tyttärien mummoilun seuraaminen tuottivat hänelle iloa.
Lasse oli kuolemaansa saakka kiinnostunut uusista asioista ja ajatuskulku oli kirkasta loppuun saakka.
Lasse nukkui pois pitkän ja antoisan elämän eläneenä toukokuisena yönä.
PERTTI VAKKILAINEN
Vakkilaisten sukuseuran puheenjohtaja
KIRSI JOKINEN, KAISA SAARINEN, tyttäret
Muistokirjoitus on alunperin julkaistu Sanomalehti Karjalassa 23.9.2021